Minun ristini

Kun aloitin työt Länsi-Porin seurakunnassa kahdeksan vuotta sitten, muistan, että yksi huolenaiheeni oli se, kuinka koskaan oppisin pitämään kirkkotilasta, joka oli minusta ensi näkemältä aika ruma. Alttariseinä näytti kylpyhuoneen seinältä, pienine neliskanttisine kaakeleineen ja minun oli vaikea löytää kirkosta sellaista, josta olisin voinut heti sanoa pitäväni. Pikkuhiljaa vuosien myötä ja yksityiskohtien kautta Länsi-Porin kirkko on alkanut puhua minulle Jumalan pyhyydestä myös tilana. Tänään kerron yhdestä sellaisesta paikasta kirkossa, josta Jumala avaa minulle tien luokseen.

Kun istun Länsi-Porin kirkossa vasemmalla puolella olevassa etupenkissä, näen alttaripöydän krusifiksin taustana alttariseinän tyhjän ristin. Siitä näkymästä on tullut minulle hyvin rakas. Lähempänä minua on siis krusifiksi, risti, jolla on kärsivä ihminen. Ihminen, joka tunsi pelkoa, kipua ja tuskaa. Hän syntyi tähän maailmaan, kuten jokainen ihminen, äitinsä kohdusta. Hän parkaisi nälästä ja hamuili ahnaasti äitinsä rintaa ja  teki, kuten useimmat vauvat aluksi tekevät, söi ja nukkui. Hän oppi kävelemään ja sanoi ensimmäisen sanansa, ehkä se oli äiti. Hän kasvoi ja koki kaikkea sitä, mitä ihmisen kasvuun kuuluu, niin iloa, kuin kipuakin. Hän nauroi ja itki, rakasti ja vihasi, innostui ja pettyi. Hän eli oikean ihmisen elämän, ei mitään puolijumalallista, vähän niin kuin elämää.

Siksi siinä silmieni edessä, alttarin ristillä, Jeesus ei jumalallisesti ja kauniisti leiki kuolevaa, vaan tekee hidasta, tuskallista ja todellista kuolemaa, ihmisen kuolemaa.

Alttarin krusifiksin viesti minulle on ; Katso, tässä on Jeesus Kristus, joka on kulkenut ihmisen tien, kohdusta kuolemaan. Joka tietää myös, mitä on joutua halveksituksi, muiden kiusaamaksi ja yksin. Joka on kokenut, mitä on henkinen ja fyysinen väkivalta ja hylätyksi joutuminen.  Kun katson krusifiksin Jeesusta, uskon, että siinä on kärsivä ihminen. Ihminen, joka tuntee ja tietää minun kipuni ja kärsimykseni.

Tyhjä risti krusifiksin taustalla on yhtä rakas. Se, että risti on tyhjä, kertoo, että pitkäperjantain jälkeen tulee pääsiäinen, yhä uudelleen, joka päivä.  Ristillä kuollut ihminen, Jeesus Kristus, oli ja on myös Jumala. Tyhjä risti kertoo siitä, että Jumalan rakkauden voima on paljon suurempi, kuin pahuuden, synnin ja kuoleman valta. Tyhjä risti kertoo siitä, että Jumala ei ole armoton Jumala, vaan hän on anteeksiantava ja rakastava. Kun katson noita kahta ristiä, uskon, että on Jumala, joka tietää, mitä on olla ihminen. Sen minä uskon, vaikka en sitä ymmärrä.

Minulle ristin pyhyys merkitsee sitä, että risti on tehnyt näkyväksi sekä ihmisen kärsimyksen rumuuden että Jumalan rakkauden kauneuden.