RADIOHARTAUS 18.1.2012, AAMEN
Aamen. Halusin aloittaa tämän uskonopin klinikan sillä sanalla, johon yleensä lopetetaan. Syystä.
Olin pitämässä lapsille hartaushetkeä. Lopetin kaikurukouksen aameneen ja lapset toistivat sen perässäni, paitsi yksi. Minua vastapäätä istui pieni poika, jonka silmät olivat pyöristyneet hämmästyneestä paheksunnasta. Hänen alahuulensa oli myös taipunut alaspäin ja värisi pidätetystä itkusta. Pojan ilmeestä saattoi tällainen, myös vähän likinäköinen, pastori päätellä, että jotain oli mennyt pieleen.
Ennen, kuin ehdin kysyä häneltä syytä pahastumiseen, hän sanoi hyvin vakavalla ja mielipahasta ponnistavalla äänellä; ”Mutta minähän pelkään kummituksia!”
Kesti hetken, ennen kuin ymmärsin, mistä hän puhui ja miten se mihinkään liittyi. Pieni poika oli kuullut, että päätin rukouksen kuuluvasti sanaan ”Aave”. Hän oli kuullut minun puhuvan rukouksessa Jeesuksesta ja Jumalasta. No, se puhe varmaan kuulosti hänen korvissaan ihan asiaankuuluvalta, mutta sitten rukouksen loppuun olinkin ottanut mukaan jotain, mikä ei ollut tuttua ja turvallista, vaan hänelle pelottavaa, ahdistavaa ja oikeastaan täysin käsittämätöntä. Yhtäkkiä pappi rupesi puhumaan kummituksista.
Aamen on sana, joka minulle on itsestäänselvyys ja jonka merkitystä en enää edes tule ajatelleeksi. Roiskaisen sen rukouksen perään ikään kuin pisteeksi. Mutta pienen pojan väärin kuulemasta sanasta ei tullut pistettä, vaan huutomerkki. Sanoilla on merkitystä, tässä tapauksessa aamenella.
Aamenhan on täyttä hepreaa, mistä myös lapset minua omalla tavallaan muistuttivat. Suomennettuna sana tarkoittaa luotettavaa ja varmaa tai voi sen myös kääntää sanoilla ”tapahtukoon niin”. Laskin huvikseni, montako kertaa messussa yleensä sanotaan tai lauletaan aamen ja sain tulokseksi parikymmentä kertaa. Sana, jota kolmiyhteistä Jumalaa palvellessa toistetaan niin usein, vieläpä yhteen ääneen, ei voi olla merkityksetön.
Kirkkoisä Augustinuksen mukaan aamen on kuin allekirjoitus. Jos siis puhuttuani sanon aamen, tarkoittaa se sitä, että seison tukevasti sanojeni takana. Samalla tavoin, jos lausun aamenen sen perään, mitä joku toinen on puhunut, olen siis samaa mieltä hänen kanssaan eli yhdyn hänen ilmaisemiinsa ajatuksiin omalla vahvistuksellani. Sen tähden sana aamen ei ole yhdentekevä, ei sinne päinkään.
Jeesus aloitti usein puheensa hepreankielen aamenella, vaikka puhui äidinkielenään arameaa. Kirkkoraamatussa Jeesuksen käyttämä aamen on useimmiten käännetty sanalla totisesti. Esimerkiksi; ”Totisesti : ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.” , sanoo Jeesus opetuslapsilleen Matteuksen evankeliumin kahdeksannessatoista luvussa. Ja samassa luvussa, muutamaa jaetta myöhemmin, ovat Jeesuksen tiukat sanat ”Totisesti : rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.”.
Jos joku aloittaa puheensa käyttämällä sanaa totisesti, silloin kuulija voi varmaan olettaa, että puhuja ei vain pudottele niitä sanoja, joita sylki on suuhun tuonut, vaan totisesti tarkoittaa sitä, mitä sanoo.
Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa aamen sanaa käytetään Jeesuksesta itsestään. ”Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku.”
Oikeastaan kaksi ajatusta on luontevaa yhdistää, Jeesus on kuin Aamen, josta kaikki alkaa ja johon kaikki päättyy, totisesti Jumalan eläväksi tekevä Sana ja allekirjoitus.
Sen tähden, kun käytämme sanaa Aamen, me samalla ylistämme Jumalan elävää sanaa, Kristusta.
Pienen ystäväni ansiosta vanha ja itsestään selvä sana alkoi elää minulle uudelleen ja sai mielessäni uusia merkityksiä. Usein aamen on minulle se piste, jolla vahvistan toiveeni tulla kuulluksi. Yritän olla roiskaisematta sitä ajattelemattomasti, vaan asettaa sen ajatuksen kanssa rukouksen loppuun. Joskus koko olemukseni läpäisevä halu tulla Jumalan huomaamaksi tarvitsee pisteen sijasta huutomerkin. Silloin aameneni huutaa Jumalaa kuulemaan.
Ja niitäkin rukouksia minulla on ollut ja tulee olemaan, jolloin aamen jää hämmentyneen ja avuttoman ihmisen kysymysmerkiksi käsittämättömän Jumalan tahdon edessä.
Olkoon Aameneni sitten piste, huutomerkki tai kysymysmerkki, niin uskon siihen, että jos omalla aamenellani vahvistan sen, mitä on sanottu, olen totisesti antanut Jumalalle luvan ottaa minut vakavasti.
