Olen pannut viime viikkoina merkille sen, että vaalikiusaus on ikävällä tavalla mukana vaalissa kuin vaalissa. Se on salakavala vaiva eikä kukaan taida olla siltä turvassa. Paraikaa käydään ainakin kolmea vaalitaistoa, Kuopioon valitaan uutta piispaa, Suomen ev.-lut.kirkolle uusia jäseniä kirkolliskokoukseen ja Suomelle presidenttiä. Vaalikiusaukseen lankeaminen on näkynyt kaikkien kolmen vaalin yhteydessä, ehdokkaista on puhuttu asiattomasti ja epäoikeudenmukaisesti. Vaalikiusaukseen on helppo langeta, pelko omasta tai oman ehdokkaan häviöstä saa puhumaan pahaa muista. Keskustelu ei pysy asiallisena eikä toisia kunnioittavana, vaan saa ilkeilyn ja mustamaalauksen sävyjä. Olen huomannut, kuinka vaikeaa on säilyttää oma maltti ja asiallisuus, kun omaa ehdokasta, omaa listaa tai ehdolla olevaa kaveria arvostellaan asiattomasti, joko julkisesti tai kulissien takana.
Minusta on hienoa, että molemmat toiselle kierrokselle päässeet presidenttiehdokkaat toivovat julkisesti kannattajiltaan asiallista ja toista ehdokasta kunnioittavaa käytöstä. Täysin nurinkurista olisi se, että samaa periaatetta ei noudatettaisi kirkollisissa vaaleissa.
Erimielisyys ei ole sama asia, kuin riitely, se meidän suomalaisten pitäisi jo oppia. Minä voin olla kanssasi eri mieltä asioista, mutta se ei tarkoita sitä, että arvostelisin sinua ihmisenä. Toisen ihmisen kunnioittaminen kuuluu lähimmäisenrakkauteen, toivon, että voisimme sen muistaa myös vaali-innostuksessamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti